PIIP-PIIP-PIIP! Säpsähdät hereille sängyssäsi. On pilkkopimeää. Seuraavat sekunnit ovat ratkaisevia, mitä teet? Tilanne, jonka ei soisi osuvan kenenkään kohdalle mutta silti tämän kaltaisia hetkiä on Suomessa päivittäin. Miten varautua siihen hetkeen kun mielikuvasta tuleekin todellisuutta.
Palovaroitin, joka kodin lakisääteinen varuste mutta parhaimmillaankin vain apuväline. Tuottaakseen parhaan mahdollisen suojan palovaroitin tarvitsee käyttäjältään aktiivisuutta. Aktiivisuus lähtee pienistä teoista, jotka yhdessä muodostavat eheän kokonaisuuden ja luovat turvallisuutta omaan asumisympäristöömme.
Lait ja asetukset asettavat minimin palovaroittimien määrälle ja usein meillä on tapana mennä siitä mistä aita on matalin. Kuinka usein tulemme pohtineeksi asiaa omalta kantiltamme; menenkö minimin mukaan vai panostanko turvallisuuteen. Minä olen tehnyt tätä ajatusleikkiä ja siitä syystä 59 neliön kaksiossani on neljä palovaroitinta yhden sijasta. Makuuhuoneessa on yksi, koska pidän ajatuksesta, että se viimeistään herättää. Olohuoneessa on yksi, koska siellä on sähkölaitteita, jotka voivat syttyä palamaan. Eteisessä on yksi, koska haluan saada ennakkovaroituksen myös jos naapurissa palaa. Viimeinen on keittiössä, joka löysi oikean paikkansa muutaman yrityksen jälkeen. Ei piippaa turhaan mutta ilmoittaa kyllä kun pullat ovat karrelle kärynneet.
Palovaroittimiin kannattaa satsata. Sijoitus ei kuitenkaan ole kuin kymppejä ja sillä rahalla saa mielenrauhaa. Parhaatkaan palovaroittimet eivät kuitenkaan pärjää ilman huoltoa. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa sitä, että säännöllisesti vaihdetaan paristot ja testataan piippaako varoitin. Hyvään huoltokiertoon kuulu myös, että vanhoista varoittimista luovutaan ajoissa. Nekin ikääntyvät ja tulevat vaihtokuntoon viimeistään kymmenen vuoden ikäisinä. Saattavat toki vielä piipata nappia painaessa mutta ilmaisimen toimintakyky voi olla heikentynyt niin, että tulipalo jää huomaamatta. Kannattaa muistaa, että uuden varoittimen mukana tulee myös kehittyneempää ja toimintavarmempaa tekniikkaa. Esimerkkinä vaikkapa varoittimet, jotka on suunniteltu keittiöön eivätkä näin ollen piippaa ihan jokaisesta uunin aukaisusta.
Palataan hetkeksi alun tilanteeseen, jossa olen säpsähtänyt hereille palovaroittimine ääneen. Mitä seuraavaksi tapahtuu tai pitäisi tapahtua? Ensimmäisenä ja lähes vaistonvaraisesti tulee nuuhkittua sisäilmaa. Haiseeko palaneelle? Sen jälkeen aivot koittavat selvittää kuuluuko ääni omasta palovaroittimesta vai mahdollisesti naapurista. Jos kyseessä on oma varoitin ja ilmassa on palaneen käryä, on syytä ryhtyä pikaisiin toimenpiteisiin. Aikaa on korkeintaan minuutin verran. Miten toimia? PELASTA-SAMMUTA-HÄLYTÄ-RAJOITA-OPASTA -toimintaketju toimikoon ohjenuorana reaktioketjulle, joka käynnistyy automaattisesti piippauksen jälkeen.
PELASTA. Ihmishenget ovat tärkeimmät, keskity niiden pelastamiseen. Herätä muut huoneistossa olijat ja varmista, että he pääsevät turvaan. Kuulostaa hölmöltä sanoa, että kotoa poistumista pitäisi harjoitella mutta olen vakavissani. Oletko joskus kokeillut löytää tiesi kontaten ulos pilkkopimeässä juuri herättyäsi? Oletko varma, että löydät ulko-ovelle, onko reitti sinne esteetön? Saatko oven auki jos joudut olemaan nelinkontin? Entä jos ovelle ei pääsekään tai jos se ei aukea? Entä lapset, onnistuuko sama myös heiltä? Entä jos et olekaan kotona vaan majoitut jossain muualla, sukulaisten luona tai hotellissa? Pääsivätkö kaikki turvaan?
Kun ihmiset on saatu pelastettua, tehdään pikainen arvio siitä, onko mahdollista pelastaa asunnossa olevia lemmikkejä. Monesti ne ovat vähintään yhtä peloissaan tilanteesta eivätkä välttämättä suostu pelastettaviksi. Jos pelastaminen ei ole turvallista niin uhkayrityksistä tulee luopua niin vaikealta kuin se tuntuukin. Informoi paikalle saapuvia palomiehiä lemmikeistä ja he tekevät parhaansa niiden auttamiseksi.
SAMMUTA. Aivan alkuvaiheessa, kun tuli ei vielä ole saanut valtaa, sinulla on mahdollisuus päästä niskan päälle. Muista kuitenkin, että savu on tappavaa. Nykymateriaalien palaessa savut muodostavat niin voimakkaita myrkkyjä, että parikin henkäystä voi olla kohtalokasta. Menneet ovat ne elokuvien kulta-ajat, jolloin mies paitahihasillaan pystyi kantamaan neitoja ulos palavista rakennuksista. Löytyykö kotoasi sammutuspeite tai sammutin? Oletko harjoitellut niiden käyttöä? Harjoittelumahdollisuuksia on tarjolla vuosittain mm. paloasemien avoimien ovien yhteydessä. Suosittelen kokeilemaan ja harjoittelemaan aina kun mahdollista.
HÄLYTÄ apua numerosta 112 heti kun se on mahdollista. Hätäkeskuspäivystäjä kysyy tarvittavat tiedot ja lähettää apua paikalle. Tärkeintä on tietää oma osoite, etenkin silloin kun on jossain muualla. Muistathan painaa mieleesi myös hotellin nimen ja osoitteen silloin kun yövyt muualla. Älypuhelimiin ladattava 112-sovellus auttaa jos paikka on hukassa, suosittelenkin kaikille sen lataamista ja käyttämistä.
Jos palon sammuttaminen ei onnistu tai lopputulos on epävarma RAJOITA vahinkoja sulkemalla palotilaan johtavat ovet ja ikkunat. Erityisen tärkeää on, että kerrostalossa suljet asunnon oven poistuessasi rappukäytävään. Muutoin savu valtaa rappukäytävän ja saattaa lisää ihmisiä vaaralle alttiiksi.
OPASTAminen on tärkeässä roolissa. Sillä nopeutat pelastustoimien käynnistämistä oleellisesti. Ensimmäinen ja tärkeä asia, jonka voit tarkistaa jo tänään on talon numerointi. Onhan talosi numero sellaisessa paikassa, ette se näkyy kauas myös räntäsateessa ja keskellä yötä? Tässäkin on mahdollista toimia rimaa hipoen tai esimerkkiä näyttäen. Opastamisen voi aloittaa mahdollisesti jo hätäpuhelun aikana. Jos esimerkiksi kiinteistön osoite on hankalasti löydettävissä tai sinne on paloautoilla joku osoitteesta poikkeava parempi reitti niin lisätiedot vaihtoehtoisesta reitistä ovat tärkeitä. Jos mahdollista, lähetä joku paloautoja vastaan opastamaan ne perille. Ja valmistaudu kertomaan missä palaa ja miten sinne pääsee lyhintä reittiä. ”Keittiössä palaa, eteisestä suoraan eteenpäin, toinen ovi vasemmalla.”
Palataan vielä kerran alun esimerkkiin. Entä jos piippaus kuuluukin naapurista? Tuttu tilanne meille kaikille kerrostaloasujille – jossain vaiheessa naapurissa piippaa. Piippaus ei lopu, hetken vaivautuminen, mitä tehdä. Kehtaanko mennä soittelemaan naapurin ovikelloa? Kehtaako naapuri avata oven ja kertoa, että puuro meni hellalle? Vastaus pitää olla empimättä kyllä. Ihmisiä on vain kahdenalaisia: niitä, joilla maito on kiehunut hellalle ja niitä, joilla se kokemus on vielä edessä.
Me suomalaiset olemme tunnetusti sosiaalisesti haastava kansa, joka bussipysäkillä mieluummin jonottaa kaatosateessa kahden metrin välein sen sijaan, että olisi sulassa sovussa katoksen alla. Oma asumisturvallisuuteemme kuitenkin kohenee huomattavasti, kun ryhdymme rohkeasti tekemään niitä pieniä tekoja. Ensimmäinen voisi olla se, että sanomme naapurille päivää. Kun ollaan naapurin kanssa jo selvästi juttuväleissä, niin on helpompi mennä kilkuttelemaan ovikelloa ja kysellä miksi varoitin piippaa. Tai tunnustaa oven takana olevalle naapurille, että pullat paloivat pohjaan. Hyvällä tuurilla naapurilta saa lämpimäisiä omien palaneiden pullien tilalle.
Arjen turvallisuus on pieniä tekoja. Jos arjen turvallisuuden lisääminen kiinnostaa, palokunnassa on tilaa niin hälytysosastossa kuin muutenkin.